Vappusoitto Kettumäellä 2013  –   ”Kuusaa on meiän kaikkien sydämess!”

Kuusankoski-Seura järjesti Kotiseututalon pihalla perinteisen Vappusoiton. Sateisen aattoillan jälkeen säänhaltija tarjosi noin 130 Kettumäelle kiivenneelle aurinkoisen vappuaamun, johon tunnelmaa loivat Kuusankosken Puhallinorkesterin tahdikkaat sävelet dir. mus. Pertti Joutjärven johtamina. Kuulijat toivotti tervetulleiksi seuran puheenjohtaja Marjo Lakka.

Vappupuheen piti kulttuurineuvos Eero Niinikoski toivottamalla ensin hyvät huomenet kuusaalaisille jatkaen näin:

Vappusoitto. Juhlapuhujana kulttuurineuvos Eero Niinikoski.

”Vaikka en ole koskaan oikeaa vappupuhetta päässyt vielä pitämään, niin tiedän, että sellaisessa pitää olla aatetta, tunnetta ja avauksia. Otetaanpa ensin tuo aate. Halusin puhutella teitä kuusaalaisina, koska olen tullut siihen tulokseen, ettei suurkunnasta ole kotiseuduksi. Tämän ymmärtää paremmin, kun ajattelee sanaa kotikunta. Suurkunta on tänä päivänä iso hallinnollinen alue, jolle maksetaan veroja ja jonka suuruutta ihastellaan, vaikkei sillä ole varaa pitää kirjastoja ja kulttuuritaloja eikä uimahalleja tai edes kunnollisia uimarantoja auki kesällä – ainakaan täällä Kuusaan puolella –, mutta onneksi sentään sairaala ja terveyskeskus ovat toiminnassa.

Mutta hyvät kuulijat, kotikunta on – toisaalta – myös jotakin muuta; se on koettu ja eletty paikka, johon kuuluminen mielletään osaksi omaa identiteettiä, omaa henkilöhistoriaa. Se on korvien väliin rakennettu totuus, joka on kaikilla ja kaikille sallittu. Sanon tämän siksi, että olen huomannut monen kuusaalaisen olevan hieman hämmennyksissä tämän uuden jättimäisen kotikunnan, sanoisinko verokunnan kanssa.

Mutta ei kenenkään tarvitse olla eksyksissä, sillä nyt seuraa tämän puheen tunneosa: ’Mie ja myö kaikki ollaan Kuusaalt niin kauan kun se hyvält tuntuu. Ja saa sit olla Voikkaaltkin tai vaikka Pilkanmaan perukoilt Apessiiniast tai Kyminpuolelt, jos se maistuu paremmalt. Ei Kuusaa o mihinkää hävinny: se on meiän kaikkien sydämess!’

Tämä oli aamusaarnani virallinen osa. Mennään sitten muihin asioihin, vaikkapa niihin avauksiin, joita hyvässä vappupuheessa pitää olla mieluiten useampia. Minusta tärkein asia Kuusankoski-Seuran tulevassa toiminnassa on tämän Kotiseututalon pelastaminen. Kuusankosken Kotiseututalo on valtakunnallisesti tärkeä rakennusmuistomerkki, jonka tulevaisuudesta on pidettävä hyvää huolta. Talon pelastamiseksi olisi perustettava valtuuskunta, jossa olisi edustettuina riittävän arvovaltaisia ja asiantuntevia henkilöitä ideoimaan ja suunnittelemaan talon käyttöä ja ylläpitoa. Tämä on suoranainen haaste meille kuusankoskelaisille. Tämä talo on meille arvokas perintö, jota ei ole varaa hukata.

Sitten muutama pienempi avaus. Meistä moni oli todistamassa taannoin korkeahenkistä kotiseututilaisuutta Kuusankoskitalossa, missä penkit eivät riittäneet kaikille halukkaille, kun aiheena oli Rantakulma ja sen menneisyys. Tilaisuus osoitti selvästi, että Rantakulma tarvitsee oman kyläkirjansa. Tälle teokselle on suoranainen tilaus ja se pitäisi hoitaa niin kauan kuin muistajia ja tulevan kirjan ostajia vielä riittää.

Olisi myös eräs toinen kirjahanke, joka pitäisi toteuttaa. Tarkoitan kuvateosta, joka esittelisi Kuusankoskea vanhojen valokuvien valossa. Tämä ajatus käväisi mielessäni jo vuonna 1986, kun tein edellistä Kuusankoski-kuvateosta. Olen varma, että tällaisellekin kirjalle olisi markkinoita. Kuvista ei ainakaan ole puutetta.

Ja vielä yksi ajatus: olisiko syytä kehittää erityinen Kuusankoski-päivä. jota vietettäisiin vaihtuvin teemoin? Muinaisen puistojuhlan ympärille voisi kehittää ehkä jotakin uutta – varsinkin, jos saamme Kuusankosken nimetyksi Kouvolan puutarhakaupunginosaksi, kuten tarkoitus on.

Hyvät kuulijat, kunnon vappupuheessa on aatteen, tunteen ja avausten lisäksi erityisen tärkeää aloitus ja lopetus, joiden olisi syytä olla mahdollisimman lähellä toisiaan. Siksi lopetan nyt tähän ja toivotan teille kaikille aurinkoista kevättä ja aivan erityisesti Oikein Hauskaa Vappua!”

Tämän jälkeen siirryimme sisälle nauttimaan pöydän antimista: kahvista, simasta ja munkeista, sekä tutkiskelemaan suurella mielenkiinnolla seinille ripustettuja, isoja, pahvisia kuvasuurennoksia, jotka – kulttuurineuvoksen esittämän kuvateostoiveen mukaisesti – esittelevät Kuusankoskea vanhojen valokuvien valossa.