Kuusankoskitalon galleriassa on maaliskuussa valoa ja pimeyttä eri muodoissa. Tällä teemalla Pohjois-Kymenlaakson taideseurojen 13. yhteisnäyttely esittäytyy 31.3. asti.
Vuodesta 1991 asti Pohjois-Kymenlaakson taideseurat ovat järjestäneet joka toinen vuosi näyttelyn, jonka järjestelyvastuu on siirtynyt seuralta toiselle. Tämän vuoden näyttelyn teeman Valo-Pimeys valitsi järjestysvuorossa oleva Kouvolan Taideseura.
Teemaan ei haluttu antaa tarkkoja rajauksia tekniikan eikä materiaalien suhteen.
– Jokainen käsittää valon ja pimeyden eri tavoin. Toisille se on konkreettista, joillekin taas abstrakti tunnetila, kertoo Kouvolan taideseuran puheenjohtaja Pekka Korpi.
Teoksissa pohditaan onko valo aina valkoista ja pimeys mustaa? Valkoinen väri sisältää kaikki mahdolliset värit, joten valkoisen tunnetila ei aina ole positiivinen. Kunkin kuvan mielikuva syntyy aina katsojan mielessä.
Näyttelyn jurytti kuvanveistäjä Tiiu Anttinen Taidekeskus Antareksesta Sippolasta. Kun näyttelyiden taso on monasti varsin vaihteleva ja kirjava, se asettaa juryttäjälle aina paineita. Toisaalta se tekee työstä myös mielenkiintoisen. Mikään ei ole valmiiksi pureskeltua.
– Alussa iskee joka kerta paniikki, mutta siitä päästään yli ja aletaan rakentaa palapeliä. Lopuksi katsotaan kokonaisuutta joka nurkasta käsin, pohtii Tiiu Anttinen.
Kun Tiiu Anttinen lähestyy näyttelyn juryttämistä, hän miettii annettua teemaa. Miten teokset sopivat keskenään ja syntyykö heti kättelyssä teospareja, jotka kohottavat naapuriteosta. Silmä kiertää teoksia ja mielessä kaihertaa vaihtoehtoja – muodostavatko teokset kenties kokonaisuuden?
Anttisen mielestä teosryhmät on mahdollisuus myös sekoittaa, jos se tukee kokonaisuutta.
Yhteisnäyttelyissä yksittäinen teos ei ole se juttu vaan se, miten teokset keskustelevat keskenään, luovat yhdessä uutta tarinaa.
Kokonaisuuden hahmottaminen on juryttämisessä tärkeää. Miten teokset löysivät itselleen parin joko värillisesti, muodoltaan tai tekniikaltaan. Paljon töitä jouduttiin myös pudottamaan pois näyttelystä. Osin siksi, että niille ei vain löytynyt paikkaa, osin siksi että ne olivat jo olleet aiemmin näyttelyssä.
– Paljon hyviä teoksia jäi pois. Sellaisia, jotka olisivat ilman muuta päässeet näyttelyyn tasonsa puolesta. Kuljin aika pitkään muutama teos kainalossa yrittäen saada niitä mahtumaan, mutta lopulta oli luovutettava. Ei ollut kenenkään etu ahtaa tilaa täyteen ja parempi jättää pois kuin ripustaa ”huonosti”, Tiiu Anttinen toteaa.
Koko juryttämisen idea on kuitenkin aina lopputuloksen tunnelma, jonka tarkoitus on olla ilmava ja mielenkiinoinen. Tiiu Anttinen itse on tyytyväinen tämän näyttelyn lopputulokseen, joskin aina voi tehdä jotain paremmin.
– Jos on aikaa enemmän, nukun mielelläni yhden yön ja katson uudestaan. Nyt ei siihen ollut mahdollisuuttan Anttinen miettii.
Tällä kertaamukana näyttelyssä ovat vain Anjalankosken, Kouvolan ja Kuusankosken Taideseurat. Tekniikoita on lähes kaikkea mahdollista grafiikasta pronssiveistoksiin. Näyttelyyn tarjottiin kaikkiaan 176 työtä ja mukaan valikoitui 97 teosta 56 taiteilijalta.
Yksityiskohta Merja Hämäläisen naivistisesta teoksesta.
Esa Hyytiäisen pronssiveistos
Tiiu Anttinen, Taidekeskus Antares
- kuvanveistäjä ja yksi Taidekeskus Antareksen perustajista
- opettanut kuvataidetta kansalaisopistoissa, kansanopistoissa, Saimaan ammattikorkekoulussa ja Taidekeskus Antareksen kursseilla
- kuratoinut näyttelyitä Taidekeskus Antareksessa kymmenen vuotta
- omia teoksia on ollut esillä ryhmä- ja yksityisnäyttelyissä vuodesta 2000
- osallistuu kuluvana vuonna kahteen ympäristötaidenäyttelyyn (Hyvinkään Palas-polku ja Pecko-ryhmän näyttely Viron Pähnissä).
