Koskien kuohuja ja tehtaiden historiaa

Kuusankoski-Seuran kevätkokous pidettiin jälleen tutussa ”kotipesässä” Kuusankoskitalon Voikkaa-salissa, joskin poikkeauksellisesti perjantaina. Tämä ei kuitenkaan tahtia haitannut, sillä mukavasti ihmiset tulivat seuraamaan sekä kokousta että sen jälkeisiä esityksiä.

Ensimmäisen kerran oli tarjolla myös mahdollisuus maksaa jäsenmaksu ennen kokousta. Hyvin ihmiset olivat ottaneet tämän mahdollisuuden vastaan ja kuhina kävi maksutiskillä. Samalla saatiin päivitettyä osoitteita ja moni osti mukaansa myös Anu Pentikin suunnitteleman Vellikuppi -keraamisen kulhon. Ja kahvituksen aikana vaihdettiin kuulumiset. Iloisia tapaamisia ja uusia kohtaamisia – juuri tämä tekee näistä tilaisuuksista niin upeita.

Kokouksen puheenjohtajaksi kutsuttiin Joonas Honkimaa ja sihteeriksi Pasi Luhtaniemi. Seuran toimintakertomuksen ja tilien käsittelyn veti puheenjohtaja Urpo Huuskonen. Hän esitti puheenvuorossaan huolensa seuran toiminnasta, joka perustuu hyvin pitkälti jäsenmaksuihin. Seuran ikärakenne on sellainen, että toiminnan jatkuvuuteen tulee kiinnittää huomiota ja saada toimintaan nuoria, aktiivisia jäseniä.

Kokouskäytäntö ei yllätyksiä tuonut, joskin keskustelua herätti toimintakertomuksen käsittelyn aikana seuran kannanotot. Niitä ei viime vuonna ollut, mutta esille nousivat vireillä olevat ja korkeimman hallinto-oikeuden katselmukseen 17.4. liittyvät suojeltaviksi esitettävät kohteet.

Samassa yhteydessä esitettiin lista muita mahdollisia kohteita, joiden suojeluun Kuusankoski-Seuran toivottiin ottavan kantaa. Tällaisina kohteina mainittiin mm. Taideruukissa oleva piippu ja sen kaataminen. Sihteeri Pasi Luhtaniemi totesi, että näihin ei voida tässä vaiheessa ottaa kantaa puolesta eikä vastaan, koska niitä ei ole käsitelty johtokunnassa. Mutta asiaan palataan myöhemmin.

Vakioaihe voimajohtopylväät nousi jälleen esiin, joskin tällä kertaa uuden aiheen myötä. Ehdotettiin, että seura ottaisi hoitaakseen pylväiden valaistuksen valmistelun vaikka itse valaistusta ei vielä saataisikaan toteutettua. Tähänkään ei voitu luvata mitään, mutta otettaneen käsittelyyn.

Poikkeuksellisesti seura tarjosi kaksi yleisöesitystä normaalin kevätkokouksen jälkeen. Tietokirjailija, FT Seija A. Niemi oli valinnut aiheekseen ”Kuusankoski Osakeyhtiö 1872-1904  – tehdas saaressa kuohujen keskellä.” Niemi oli tutkinut aihetta arkistoissa ja tutustunut yhtiön syntyyn, sen toimintaan ja ihmisiin toiminnan takana. Yhtiön puuhiomo, paperi- ja pahvitehdas saatiin käyntiin heinäkuussa 1873 Kymijoessa, Kuusankosken kuohujen keskellä sijainneessa Myllysaaressa. Vuonna 1904 se ja joen itärannalle rakennettu Kymin Osakeyhtiö sekä Voikkaan kosken rannalle rakennettu Voikkaan paperitehdas yhdistyivät yhdeksi yhtiöksi. Silloin Kuusankoski Osakeyhtiön itsenäinen toiminta loppui.

Kiinnostusta aiheeseen lisäsi se, että pahvinkuivaamo on puhututtanut viime vuoden aikana ja keskustelu on vellonut purkutuomiota vastaan. Omistaja haluaa purkaa – yleisö haluaa säilyttää. Mielenkiinnolla jäämme odottamaan lopputulosta.

Kalevi Pihkala oli mukana yleisötilaisuudessa oman filmiesityksenä ajan.

Ehkä illan kiinnostavin anti oli Kalevi Pihkalan kuvaama ja leikkaama filmiesitys ”Koskien kaupunki” vuodelta 1976. Vanhan Kuusankosken kauppalan upea kuvaus synnytti nostalgisen tunnelman monen katsojan mieleen. Olivatko ne ”vanhoja hyviä aikoja” vai ”kultaako aika muistot”. Sitä voidaan miettiä, mutta hienosti kuvattu filmi kuvasis kaupungin monipuolista elämää ja toimintaa 1970-luvulla.

Oli hienoa nähdä, kuinka ennakkoluulottomasti silloiset päättäjät rakensivat kaupungin palvelut asukkaille. Urheilu, koulutus, terveydenhoito ja harrastukset sekä kaupunkimiljöö oli hienosti koottu 17 minuutin esitykseen. Kotiseututalokin oli päässyt uljaana mukaan esitykseen.

Filmin on suunnitellut työryhmä, jossa olivat mukana kulttuurineuvos Eero Niinikoski, päätoimittaja Teuvo Nurmi, Kalevi Pihkala ja Matti Pitkänen. Kuvaus ja leikkaus Kalevi Pihkala.