Myllyhuoko ja Kaarteenlahti tutuiksi

Kuusankoski-Seura tutustutti kotiseutukävelyllään 8.5. Myllyhuokoon ja Kaarteenlahden seutuville, joita Ulla Nikula esitteli sanoin ja kuvin. Lämmin kesäsää hemmotteli mukana olleita ainakin 57 kävelijää.

Myllyhuoko on Ravintola Koskelaa vastapäätä sijainnut Kymiyhtiön työväenasuntoalue. Sana huoko tarkoittaa kahden ”kalliovuoren” välissä olevaa kapeaa laaksoa tai notkoa eli itäpuolisen Pajamäen loppuosan ja länsipuolella olevan Koskivuoren välistä aluetta. Eteläosassa on ollut yksi muita isompi asuintalo, ainakin seitsemän pikkumökkiä sekä yhtiön vuonna 1917 rakennuttamat kahdeksan Wolmar Forsbergin suunnittelemaa aumakattoista asuinrakennusta, jollaisia rakennettiin kaksi vuotta myöhemmin myös Puistokadun varteen. Näistä ”sokeritoppataloista” seitsemässä oli neljä hellahuoneen asuntoa ja yhdessä kaksi kahden perheen asuntoa. Alueen pohjoisosassa sijaitsi pakari ja pesutupa. Asuinalueena Myllyhuoko oli väljä ja luonnonläheinen ja eristyneen sijaintinsa vuoksi rauhallinen, mutta silti lähellä tehtaita (huom. Kuusanniemeen tehdas rakennettiin vasta 1960-luvun alussa). Kesäisin Myllyhuoko oli viileä ja talvella kylmiltä tuulilta suojassa. Kaikki talot purettiin viimeistään 1980-luvulla.

Tästä Selluntiestä vasemmalle lähtee tie Myllyhuokoon. Kuva UN.

Seuraavaksi jatkettiin matkaa Kuusanniemeen Kaarteenlahteen vanhaa, ainakin 1700-luvulta asti käytössä ollutta kylätietä pitkin. Kuusanniemen kylän historia ulottuu 1500-luvulle. Pikku hiljaa asutus laajeni talollisten vuokraamille, viljelylle sopimattomille kalliopohjaisille mäkimaille. Tehtaiden rakentamisien ja niiden toiminnan myötä Kuusanniemen maalais- ja talonpoikaiskylään alkoi tulla tehdastyöläisiä 1800–1900-luvun vaihteessa ja kylä muuttui tehdasyhdyskunnaksi. Nykyisen Kymin puolen ja Kuusanniemen välillä kulkevan putkitunnelin kahta puolta Kaarteenlahdentien varrella on ollut kaksi asuinaluetta: Vilpunmäki ja Heinosenmäki, joilla sijainneista taloista/mökeistä on jäljellä enää tyhjillään oleva Kososen talo. Samalla kohtaa joen rannassa olevaan Ellosensaareen siirrettiin nykyisen Ekholmin sillan pohjoispäässä sijainnut vanha kylämylly 1890-luvun lopulla. Tuolloin saarta kutsuttiin myllärin mukaan Hölsänniemeksi. Sen maisema innoitti 1900-luvun taitteessa mm. taiteilija Victor Westerholmia, joka maalasi täällä runsaan parinkymmenen vuoden aikana 63 eri teosta.

Mainittakoon vielä Hölsänsaaresta kivenheiton päässä sijainnut kirjakauppias Josefina Winbergin veljen, kultaseppä Erik Johan Herlinin/Aikalan 1880 rakennuttama komea ja koristeellinen talo. Sen edustalla on ollut rantaan asti ulottunut puutarha, jonka noin sata omenapuuta paleltuivat 1939–1940. Yksi lajikkeista oli nimeltään Aikalan ruusu. Monet saattavat muistaa talon agronomi Kalle Variksen asuntona.

 

Pustomaan kaltaisia sokeritoppataloja rakennettiin Myllyhuokoon 1917. Kuva Jukka Airola.

Sitten koitti uusi aika – 1960-luku ja totutusta poiketen, vanhojen tehdasalueiden ulkopuolelle Kuusanniemen luonnonvaraiseen metsämaastoon alettiin rakentaa sulfiittiselluloosatehdasta. Tämän alueen tarjoamia mahdollisuuksia tehtaan paikaksi oli harkittu jo 1930-luvulla ja toistamiseen sodan jälkeen vuonna 1950. Tehdas valmistui 1964 ja se käytti uusina materiaaleinaan mäntyä ja koivua.

Kiitos kaikille mukana olleille ja mukavia muistoja kertoneille!

 Teksti Ulla Nikula

 

 

 

 

Voit lukea lisää mm.

Myllyhuokosta Vellikuppi 3/2004
Kuusanniemestä Kimmo Seppäsen kirjasta: Koti Niemessä, työ tehtaassa
Herlinistä/ Winbergistä/Omenoista Vellikuppi 13/2014
Victor Westerholmista Vellikuppi 4/2005